Let it snoooow!!

Lunta Pariisissa!! Vähän lisää joulutunnelmaa! Alkaa näyttää vihdoinkin ihanan jouluiselta kaikkine jouluvaloineen. Niitä upeimmiksi kehuttuja en ole vielä käynyt katsomassa Champs Elyséellä, mutta maanantaina tai tiistaina se olisi ohjelmassa.

Mutta lumi tuo mukanaan myös pakkasasteita. En lähde pidemmälti valittamaan kylmästä, kuultuani Jyväskylän noin reilusta 20 miinusasteesta, mutta kun täällä menee miinukselle niin on jo TOSI kylmä! Ja talvitakkini ei ole Suomesta ostettu untovoitu lämpöpakkaus, vaan pikemminkin pariisilainen versio takista, jota ei välttämättä tarvitse yhdistää talvi-sanaan. Eli muodissa ovat KERROKSET. Neuletakkia neuletakin perään, tuloksena erittäin viehättävä Michelin-Annuli. Aih että kun on kivaa kun on kylmä!

Synttärit oli ja meni, ja hyvin sitten menikin! Oli superlystiä Brysselissä, joka osoittautui erittäin mukavaksi kaupungiksi. Erittäin kaunis, erittäin kansainvälinen, mutta jotenkin viehättävän pieni. Hotelli oli 5-10minuutin kävelymatkan päässä YDINkeskustasta, kuudennessa kerroksessa, josta näkyi hienosti koko kaupunki. Hotellihuonetta kuvailisin ytimekkäästi sanalla UPEA. Ystävien ystävät ovat erittäin hyödyllisiä kun he ovat töissä huippuhotellissa ja voivat antaa mukavan alennuksen yöpymisestä. Synttäri-iltana syötiin ihana kolmen ruokalajin illallinen jonka jälkeen tsekkiläinen vaihtokaveri Alena, joka tällä hetkellä asui Brysselissä, näytti mihin kannattaa suunnata loppuillan viettoon!

Suomalaisilla joulumarkkinoilla tuli pyörähdettyä eräs lauantai aamupäivä! Oli ehkä turhan isot kuvitelmat suomalaisista markkinoista, mutta loppujen lopuksi ihan mukavat markkinat. Tapahtuma siis oli järjestetty Suomi-instituutin jokseenkin ruokailusalia muistuttavassa huoneessa, eli ei suuren suuri tapahtuma. Itse markkinat oli kierretty alle 10minuutissa, jonka jälkeen jäi aikaa istahtaa lounastamaan lohikeittoa, karjalanpiirakkaa ja lohiruisleipää! Oih kun oli hyvää! Tämän jälkeen piti sitten heti lähteä todistamaan kuinka se minun tekemä lohikeitto on oikeasti vielä parempaa kuin tämä markkinakeitto, ja tottahan se olikin. Tuli uusi lemppari ruokalistaan, nyt jo kahdesti tehty viikon sisään...;)

"Pari" kuvaa synttärireissulta loppuun! Kuvat niin väärässä järjestyksessä kuin vaan voi olla, mutta olkoon...


Synttäri-illan aloitus: Shamppanjaa ja suklaata!


William ja Brysseli maailmanpyörästä käsin


Joulumarkkinat


Grande Place=Suuri aukio


Yksi niistä tuhansista ja tuhansista suklaapuodeista


Minä ja Brysselin katu


Pissivä poika joulutamineissa!


Synttäri-iltana minä, William ja Alena


Oletettavasti minä ja Alena


William mielissään palavasta jälkiruuastaan! Creme brûlee!


Minä mielissäni alkuruuastani!


Pissiviä poikia suklaisina versioina, kaikissa mauissa! (omenainen suklaapissipoika ei ollut muuten hassumpi)


250 erilaista olutta!


Hotellin aula ei kans ollut hassumpi

Siinäpä tärkeimmät. Mutta suuuuuren suuret jouluterveiset joka paikkaan! Rauhaisaa joulua, täällä tulee varmaan ihan mukavan rauhaisa, taidanpa tehdä pienen riisipuuron mantelin kanssa itsekseni... jos vaikka vihdoin sais sen mantelin! Hyvää joulua kaikille!!

Salut tout le monde!

Hei Suomi! Täällä mennään samaan tahtiin kuin ennenkin. Töitä, töitä, töitä, vapaata, töitä (synttärit!!). Niitä synttäreitä siis odotellessa... Nyt menossa kahdeksan päivän työputki, ennen synttäriviikonlopun Brysselin reissua! Nyt on matkaliputkin ostettu, eli reissu varmistettu! Ja enää viisi päivää työputkestakaan jäljellä...:P

Ennen tätä työputken alkua kerkesin viihdyttämään itseäni menemällä elämäni ensimmäiseen viralliseen (viralliseen? eli ei siis takapihaturnaukseen) jalkapallopeliin! Tähän mennessä en ainakaan omaan muistiini, ole jaksanut olla kiinnostunut yhdestäkään kokonaisesta matsista yhtäjaksoisesti. Kokemuksena sanoisin kuitenkin, että stadionille kun mennään katsomaan, niin voisin katsoa vaikka muutaman pelin putkeen ihan vain fiiliksen vuoksi!!

Viime keskiviikkona oli siis kyseessä peli Ranska-Irlanti, joka ratkaisi kuka pääsee sisään jalkapallon maailman cuppiin (korjatkaa jos olen väärässä, näin olin ymmärtävinäni...). Eli tunteet kävivät jokseenkin kuumina. Hyvänä lähtöasetelmana oli se, että Irlannin tuli voittaa kahdella pointsilla, Ranskalle riitti vain tasapeli.

Pelimme aloitimme, ja melkein koko pelin jatkoimme, pelaten erittäin huonosti. Irlanti vei meitä aivan sata-nolla. Ennen taukoa saivat jopa ensimmäisen maalin kiskaistua. Onneksi loppujen lopuksi saimme kuin saimmekin jatkoajalla tasoitettua ja vietyä homman kotiin. Meidän onneksi, tuomarit eivät nähneet sitä, että "voittomaalin" syöttö, lähti hyökkäjämme kädestä! Noh, mitäpä tuosta, kun kerran voitettiin! Puhun nyt me muodossa, nyt kun kerran voitettiin, jos olisi toisin käynyt käyttäisin kenties he-muotoa, ja pysyttelisin suomalaisena.

Suomalaisena pysyttäymisestä puheenollen. löydettyämme paikkamme, odottelimme rauhassa pelin alkua ja ihastellessamme tunnelmaa, saapui stadionille kaksi Irlannin värein somistautunutta mieshenkilöä, jotka eivät enää jaloin kävelleet, vaan portaita astellessa käytössä oli pikemminkin polvet. Tämän kaksikon etsiessä paikkaansa, valitettavasti katsomon ylärajasta, kääntyi jokseenkin jokainen ranskalainen katsomaan tätä masentavan kurjaa kulkua. Joitakin nauratti, joitakin suututti, itseäni miltei oksetti.

Puoliajalla lähtiessämme etsimään lämmikettä teestä (joka 10minuutin jonotuksen jälkeen ilmoitettiin loppuneeksi) kulki tämä kurja kaksikko vieressämme. Enää en pysty muistamaan mitä kuuln heidän sanovan, mutta itse huusin kauhistuksesta Williamille taakseni "Ne on suomalaisia!!!!" ja heti perään "Ils son finlandaises!!!". Mikä kunnian hetki.... Sain kuulla loppupelin ajan naurahduksia suomalaisista tovereistani, jotka todellakin saivat tuntemaan ylpeyttä olla suomalainen. Quel hônte...

Baah voila, on siis sekin matsi käyty katsomassa. Pari seuraavaa päivää päässä soi hokema "Allez les bleus!!!" Nyt alkaa jo vähän helpottamaan. Pari kuvaa matsista loppuun, plus Pariisin syyskuvavalikoimaa! Terveisiä kaikille!




Ei hassumman kokoinen kenttä...



"Alleeeez les Bleeeeus!!" (huomaaa kirjoitettuna yleisöön!)

Hei Lokakuu!

Hei taasen siis Pariisista! Kaikki täällä hyvn mallillaan. Talvi tulossa ehkä vihdoinkin, vaikkakin vieläkin harkitsen aurinkolasien kantamista mukana pikemmin kuin sateenvarjon. Saa taas kaivaa kaikki lämpöiset neuleet ja lakit kaapeista ja kääriytyä niihin!

Uutisina se, että olen saanut työpaikan! Kuukauden koeaika vielä menossa, mutta en halua uskoa, että mokaisin jotain niin pahasti, että joutuisin ulos. Paikan nimi on Ted Baker, joka myy vaatteita niin miehille kuin naisillekin, ajoittain liiankin tyyriiseen hintaan. Itse rakastan merkkiä, joten en olisi parempaan paikkaan voinut päästä. Lievää epävarmuutta ranskalaisessa asiakaspalvelussani saattaa vielä havaita, mutta eiköhän se sieltä pikkuhiljaa tule.

Viikon päästä tulee Suomesta vieraita!! Kaisa ja Duuris tervetuloa, vaikka ette tätä kaiketi kai luekaan. Joka tapauksessa, olen innoissani että pääsee taas tekemään kaikkia turistitouhuja täällä.

En jaarittele pitkään halusin vain kertoa tärkeimmät näin lyhykäisyydessään. Tunnun olevan koko ajan turhan kiireinen, ihan vain elämään. Kaiken kaikkiaan (saattaa kuulostaa kohtuullisen kliseiseltä)tunnen olevani onnellinen! Se ehkä nyt suurimpana uutisena teille kerrottakoon. Lämpimiä syysiltoja myös sinne Suomeen, täällä menee oikein hyvin:)

Syysterveisiä!

Hei taasen, Pariisissa kaikki kuten ennenkin! Eli elossa ollaan töissä käydään ja edelleenkin juomme viiniä. Näin yksinkertaisuudessaan... Mutta uutisiakin löytyy ainakin jossakin määrin. Eli niille jotka eivät tätä tähän mennessä tienneet, niin olen kuumeisesti ollut etsimässä uutta työpaikkaa. Ja näillä näkymin kova sormien ristiminen alkaa vihdoinkin tuottamaan tulosta! Eli ensi viikolle tiedossa kaksi työhaastattelua ja jo yksi kokeilupäivä, Pariisin "putiikkiparatiisissa" Maraisilla sijaitsevissa putiikeissa. Ja nämähän eivät ole enää ihan samaa sarjaa kuin Mango ja Zara ym, vaan näitä haastatteluja kannattaa jo jännittääkin. Puhutaan hintatasosta, jossa mekko halvimmillaan voi olla noin 250euroa. Eli ostoksille ei juuri päästä edes henkilökuntaalennuksienkaan jälkeen. Mutta tant pis! Sitäkin siistimpää! Eli odotan todellakin innolla tuloksia näistä. Koitan olla innostumatta liikaa, sillä nämähän ovat vasta haastatteluja, mutta kuitenkin on niin "siistii"! Mutta toivotaan parasta ja ei innostuta liikaa... (mitenköhän se nyt sit onnistuukaan...)

Mutta tosiaan, siis olen vihdoinkin palannut takaisin 2000-luvulle ja päässyt takaisin Internetin ihmeelliseen maailmaan, eli siis saanut netin kotiin. Nyt minua voi siis jopa joskus tavoittaakin esimerkiksi Skypen tai Messengerin välityksellä. Internetin mukana saa täällä oikeuden soittaa omalla lankapuhelimellaan kaikkiin Euroopan lankapuhelimiin ja aika moniin muihinkin. Harmi vaan kun Suomi on jo siirtynyt 3000-luvulle tämän asian puitteissa ja ainoa lankapuhelin johon voin Suomeen soittaa, on äitin työnumero. Että ei hätää äiti että saat enää rauhassa tehdä töitä, kun kerran ilmasiksi saa soittaa niin sitähän sit soitellaan! No ei vaines, vielä tähän mennessä en ole itselleni sitä lankapuhelinta hommannut, mutta harkinnan alla se tässä on.

Jaaa, mitäs muuta sitten... No loppuun voisin tuikata muutaman muistokuvan Lupsaultin viikonlopulta, nyt kun ne koneelta jo löytyvät. Oikeestaan ei ihan muutama, vaan vähän useampi... Päätelkää Itse mitä kuvissa tapahtuu, nyt nukuttaa liikaa, että jaksaisin ne kaikki tekstittää! Hyvää yötä ja hauskaa uutta viikkoa kaikille!

KUVIA!!

Ensiksi eteiseni:




Jonka jalkeen avautuu olohuoneeni, jossa Thèo on napostelemassa jotakin(joka muuten ei nayta enaa noin tylsalta, pahoittelen ettei ole tuoreita kuvia...):





Seuraavana keittioni ja ruokailutilani:



Toisessa suunnassa avautuu makuuhuoneeni, josta Thèo yrittaa piiloutua:



Asunnon toisessa paadyssa avautuu allasosastoni:



Ja viimeiseksi maisemat.... Oh ne maisemat:

Hei Suomi!

Taas kerran karu lomaltapaluu. Vaivaiset neljä päivää vapaata ja jo tuntuu hankalalta palata töihin. Varsinkin kun Pariisissa paahtaa kuumat tuulet, lähemmäs 40astetta lämmintä ja tämä ei todella ole mukavaa suurkaupungissa. Eikä myöskään minun pienessä ilmastoimattomassa huoneistossa. Ikkuna auki yötä päivää ja silti en pysty viettämään aikaa kotona juurikaan yli puolta tuntia. Puhumattakaan mitä tuskaa nukkumisen yrittäminen tuottaa. Kuitenkin jos oikein ymmärsin säätiedotteen, pitäisi helpotusta olla luvassa, eli helteen jälkeiset ukkosmyrskyt puolestaan luvassa lähipäivinä. Mutta se näistä sääpuheista.

Loma. Se oli ihanaa. Voin olla erittäin kiitollinen siitä, miten ihania ystäviä, vaikkakin pienissä määrin, olen tehnyt täällä. Vietimme neljä päivää parhaan ystäväni Thèon "Familyhousella", Länsi-Ranskassa lähellä Poitiersia, pienessä kylässä nimeltä Lupsault. Ympäristö oli kauttaaltaan kaikkea muuta kuin Pariisi. Voi mielestäni sanoa, että Pariisi on jokseenkin oma maansa, niin erilainen se on muusta Ranskasta. Säät suosivat meitä kaikkinä näinä neljänä päivänä, joina sai kyllästymiseen asti maata auringossa ja pulahtaa välillä pumpattavaan uima-altaaseen (ei ihan pienimmästä päästä kuitenkaan). Tutustuimme lähikyliin, muunmuassa Ranskan pienimpään kylään, joka kunnantalon lisäksi "pitää sisällään" 11 asukasta. Myös meressä kävimme pulahtamassa, kokeilemassa aalloharjalla ratsastamista, joka minun osaltani kääntyi aallon alitse sukeltamiseksi. Kaiken kaikkiaan seitsemän ihmisen voimin tehty reissu oli mielestäni erittäin onnistunut ja voin vain kiittää siitä tilaisuudesta, että pääsin lähtemään mukaan.

Takaisin tultiin siis tiistai-keskiviikko yönä, noin kahden jälkeen yöllä. Seuraavana päivänä oli vuokra-automme palautettava vasta seistämän aikaan illalla, joten minä päätin hyödyntää tilaisuutta ja lähteä autolla yhteen Pariisin ympäristön lukuisista IKEOISTA. Teoriassa ajatus voi kuulostaa (kuten se kuulosti itselleni) hyvältä idealta viettää mukava päivä ostosten merkeissä, mutta käytännössä se oli kaikkea muuta kuin rentouttavaa ja mukavaa. Se oli nimittäin minä, joka ajoi sitä autoa. Voin vannoa että "toistaiseksi" en enää koskaaaaaaaaaan aja autoa Pariisissa. Sen verran opin siitä, että selvisin ensimmäisestä kokeilusta hengissä. Aivan järkyttävää yrittää ajaa (muka)kaksikaistaisella olemattoman kapealla tiellä, jonka jälkeen nelikaistaisessa liikenneympyrässä, josta jatkettiin jälkeen nelikaistaiselle moottoritiellä. Siinä ei enää tärissyt pelkät kädet, vaan myös kaasujalka väpätti aivan vallattomasti. Itku meinasi päästä sanotaanko että lukemattomia kertoja ja jos olisin parikymmentä vuotta vanhempi, olisin varmastikin kuollut kymmenisen kertaa sydänkohtaukseen. Muutamaan kertaan sain kuulla vierestä katsojien kommentteja siitä, kuinka ajokortti ilmeisesti annetaan lahjaksi kun täytetään 18. ANTEEKSI, myönnän kyllä, etten ole mikään paras kuski. Siinä oli jo ystävyyssuhteetkin koetuksella. MUTTA olen hengissä. Kuin myös kaikki autossa mukanaolleet, sekä yllättäen myös auto. Ja kaikesta tästä stressistä huolimatta, pystyin rauhottumaan sen verran perillepäästyämme, jotta pystyin tekemään oikein menestyksekkään ostosreissun.

Toista päivää olen nyt puuhannut Ikean kalusteiden ja laatikoiden parissa. Kokoamiseen tarvitaan hienoista kekseliäisyyttä, kun puuttessa on ruuvimeisselit ynnä muut kätevät työkaluvempeleet. Kuitenkin alkaa pikkuhiljaa kaikki kasautumaan ja taas kerran tunnen oloni enemmän kodiksi. Tunnen sopeutuneeni jo yllättävän hyvin elämään Pariisissa. Mukanani kulkee koko ajan sanakirja ja viinipullonavaaja, koskaan ei tiedä milloin on aika viinille (varsinkin kesäisin piknikit tulevat ohjelmaan hyvinkin yllättäen). Jokseenkin joka päivä, vähintääkin aina kun en syö illallista yksin, tulee juotua viiniä. Täällä se on tapana, mutta sitä ei tarvitse juoda sitten niin villisti sen jälkeen. Ja alan jopa hieman oppia jotain viineistä, itse en osta enää alle kolmen euron viinejä (ja voin sanoa että se on jo aika paljon täällä!). Sanakirja kulkee mukava, jotta voin oppia kieltä aina kun haluan. Vihdoinkin alan tuntea, että osaan puhua todella ranskaa. Harvemmin enää käännän kieltä englanniksi ranskalaisten ystävieni kanssa, vaan koitan viimeiseen asti pysyä ranskassa, vaikkakaan se ei todellakaan vielä virheetöntä ole, mutta tunnen voivani ilmaista itseäni kielellä, ja se on jo paljon.

Mutta nyt enää viisi päivää, ennen kuin pyllähdän Suomen kamaralle. Luulen tämän jäävän viimeiseksi raportiksi ennen sitä, joten nyt voi jo sanoa, että kohta nähdään!! Haleja!

Pariisista Annuli moi!!

Hellou, täällä Pariisi pitkästä aikaa! Johtuen kenties suuresta Internetin puutteesta. Elossa kuitenkin edelleen, liikaa asioita vain säädettävänä. Kamalan paljon olen saanut kyselyjä (enimmäkseen äitiltä), että missä sitä nyt asutaan, joten tarkoituksena OLI aloittaa heti alkuunsa pienellä kuvakierroksella kompaktiin huoneistooni. Kuitenkin, teknisistä ongelmista johtuen, tämä tapahtuma lyykkääntyy edelleenkin kirkkaaseen tulevaisuuteen.

Mutta suurin uutinen tällä hetkellä, jonka kaikki jokseenkin jo tietänevätkin, on että OLEN TULOSSA SUOMEEN!(viikoksi). Eli 26. tätä kuluvaa kuukauttamme, saavun Suomen kamaralle, ja Jyväskylään korkeuksille luulen saapuvani joskus illan myötä. Jotenka siten kaikki Jyväskylään silloin!! Tällä hetkellä tuntuu vielä erittäin kaukaiselta ja oudolta, että olen todella tulossa Suomeen. Liian hyvältä:)

Muutoin elämä täällä on jatkunut jokseenkin samaan malliin kuin aina ennenkin. Töissä ja vapaalla, ensi viikonloppuna tiedossa olisi mitä luultavimmin etelän reissu, jossakin Ranskan sisällä. Tarkoitus olisi lähteä roadtrippeilemään perjantai-iltana ja palatan maanantaina-tiistai yönä. Toivottavasti matka toteutuu suunnitelmien mukaan! Työtä olen taas hakemassa, semiaktiivisesti, nyt kun tiedossa on Suomen reissu hankaloittaa se hieman työnhakua, kun täytyy heti ensimmäisenä kertoa lomaloivomuksesta. Tästä johtuen siis "semi"aktiivisuuteni.

Koti alkaa olemaan jokseenkin mallillaan, joitakin asioita se odottaa vielä innolla saavansa tuliaisiksi Suomesta, sekä Internetiä se kaipaa kuten minäkin. Nähtäväksi jää, saako sitä koskaan kukaan aikaisiksi hommata.

Ensi kerralla koitan edelleen saada niitä kuvia aikaisiksi... Jos vaikka olisi tekniikkakin myötä. Hyviä unia Suomeen!! Bisous!!